Koko elämä menee sekaisin vuorotyöstä. Yöt pitkät saa valvoa milloin mitenkin ja päivisinkin paiskia töitä miten sattuu. Tästä kärsivät niin harrastukset, ihmissuhteet, opiskelut kuin omat fyysiset voimatkin. Luonnolisestihan ihminen kaipaa elämäänsä jonkin moista säännöllisyyttä. Minulla sitä ei kuitenkaan tunnu olevan missään asiassa, eikä missään määrin. Olen oppinut pitämään vuorotyötä hyvänä (teko?)syynä sille, miksi lykkään asioiden aloittamista, tekemistä ja loppuun viemistä - koska tarvitseehan minun nyt levätä, sillä vastahan yövuoro oli tai on pian tulossa.

Tällä hetkellä lykkään pääsykokeisiin lukemista. Aikaa ei kuitenkaan ole rajattomasti, ainoastaan vaan vajaat 9 viikkoa. Olen loistava myös löytämään itselleni yhtä jos toista sijaistoiminnoksi luokiteltavaa puuhastelua silloin, kun oikeasti pitäisi tehdä jotain vallan muuta. Oli se sitten siivoamista, opiskelua tai jotain muuta, mikä rajoittaa mielen pitämistä huolettomana. Jopa tämän blogin aloittaminen on täysin selvä sijaistoiminto sille kaikelle, mitä minun olisi parempi tehdä.

Kaikkeen tähän kun lisää vielä sen, että minulla on taipumusta mielialojen hyvinkin voimakkaisiin heittelyihin masennuksesta jopa hypomaniaan asti, niin voi vaan kuvitella miten hankalaa on joskus olla minä. Ihan vain minä itse sellaisena kuin olen. Lisää mutkia matkaan tulee myös siitä, että olen persoonaltani hyvin vaativa ja täydellisyyteen pyrkivä. Ristiriitaista, eikö totta?

Jatkossa on mielenkiintoista seurata, kuinka matkani etenee ja miten pitkään pystyn antamaan itselleni luvan kaikkeen tähän puuhasteluun todellisen tekemisen kustannuksella.

Tervetuloa lukemaan vuodatustani!